Materiaalia lintuyhdistyksille

Atlasruudut

Lintuatlas toteutetaan 10 × 10 kilometrin ruuduissa (”atlasruudut”). Ruudukko perustuu Suomen yhtenäiskoordinaatistojärjestelmään (YKJ). Ruudukko on ollut sama kaikissa lintuatlaksissa. Zoomaa atlasruutukarttaa lähemmäksi, jotta ruudukko tulee näkyviin:

Atlasruutukartta

Atlasruudut 4. atlaksessa, tietoja 3. atlaksesta

Tällä kartalla voit tarkastella atlasruutuja ja niiden tietoja Google Maps -karttapohjalla. Värit näyttävät ruudun selvitysasteen 3. atlaksessa.

Ruudun tiedot sisältävä piste on ruudun lounaisnurkassa (ks. esim. ruutu ”Helsingin keskusta”). Pistettä näpäyttämällä saat näkyviin tietoja atlasruudusta:

YKJ-tunnus (pohjois- ja itäkoordinaatti).
Linkki kartalle, jossa ruudun rajaus näkyy.
Atlasruudusta vastaava lintuyhdistys, atlasruudun kunta ja nimi 4. atlaksessa ja 3. atlaksessa. Kooditus ja kommentit mahdollisista muutoksista.
Atlasruudulle määritetyt selvitysasteluokkien rajat. Pesimävarmuussumma ja selvitysasteluokka 3. atlaksessa.
Koordinaatteja.

Taulukko atlasruuduista

Tässä Excel-tiedostossa on kaikki Suomen atlasruudut (3859 kpl) sekä niiden tietoja liittyen 4. ja 3. lintuatlakseen. Tiedostoa saa käyttää vapaasti, mutta siihen saattaa tulla vielä korjauksia (tilanne 3.3.2022).

Atlasruututiedoston selitteet (PDF)

Lintuyhdistysten atlasvastaavat

BirdLife Suomen jäsenyhdistysten atlasvastaavat koordinoivat lintuatlaksen etenemistä yhdistyksensä alueella. Jos olet kiinnostunut paikallistason atlasasioista, ota yhteyttä yhdistyksen atlasvastaavaan. Yhteystiedot löytyvät täältä.

Käsitteitä

Pesimävarmuussumma on työkalu sen arviointiin, miten hyvin atlasruudun pesivä lajisto on selvitetty. Atlasruudun tuloksissa kultakin lajilta huomioidaan korkein atlasruudulta ilmoitettu pesimävarmuusindeksi. Lajikohtaiset pesimävarmuusindeksit pisteytetään siten, että epätodennäköisen pesinnän pesimävarmuusindeksi 1 = 0 pistettä, mahdollisen pesinnän pesimävarmuusindeksit 2–3 = 1 piste, todennäköisen pesinnän pesimävarmuusindeksit 4–6 (mukaan lukien alaindeksit 61–66) = 2 pistettä ja varman pesinnän pesimävarmuusindeksit 7–8 (mukaan lukien alaindeksit 71–75 ja 81–82) = 3 pistettä. Nämä atlasruudun lajikohtaiset pesinnän varmuuden pisteet summataan yhteen atlasruudun pesimävarmuussummaksi.
Esimerkki: ruudulla on 30 lajia, jotka pesivät varmasti. Lisäksi 20 lajia pesii todennäköisesti ja 15 lajia pesii mahdollisesti. Pesimävarmuussumma on: (30 * 3) + (20 * 2) + (15 * 1) = 145.

Selvitysaste auttaa arvioimaan, miten hyvin atlasruutu on tutkittu **. Selvitysasteeseen vaikuttavat atlasruudun pesimävarmuussumma, sijainti (merenrannikko, sisämaa), maapinta-ala (pois lukien vesialueet ja valtakunnan rajan ulkopuoliset alueet) ja pohjoisuus. Näistä vain pesimävarmuussummaan voidaan vaikuttaa, sillä muut seikat ovat atlasruudulla vakioita. Mitä suurempi pesimävarmuussumma, sitä parempi on atlasruudun selvitysaste. Pesimävarmuussumman laskutavasta voi päätellä, että varman pesinnän havainnot kasvattavat pesimävarmuussummaa ja siten selvitysastetta eniten. Kannattaa kuitenkin huolehtia, että kaikista ruudulla havaituista lajeista on ilmoitettu jokin pesimävarmuusindeksi. Erityisesti kannattaa ilmoittaa samalla paikalla havaitusta lajista toisenkin päivän havainto (indeksin 2 korotus indeksiksi 4 tai indeksin 3 -> 5), sillä se tuplaa pesimävarmuussummaan tulevan pistemäärän. Kätevintä on, jos lajin kertaalleen havainnut huolehtii atlakseen toisenkin päivän havainnon, sillä hän tietää parhaiten, missä laji oli edellisellä kerralla.
Esimerkki: havaitsen atlasruudulla yhdellä paikalla yhtenä päivänä 20 lajia pesimävarmuusindeksillä 2 (laji havaittu kertaalleen). Näistä tulee pesimävarmuussummaan 20 * 1 p = 20 pistettä. Käyn samalla paikalla eri päivänä ja havaitsen samat 20 lajia, joille annan nyt pesimävarmuusindeksin 4 (laji havaittu samalla paikalla toisena päivänä). Näistä tulee pesimävarmuussummaan nyt 20 * 2 p = 40 pistettä.

Selvitysasteluokat ovat: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä, satunnaishavaintoja ja ei havaintoja, ks. selvitysastekartta. Atlasruuduille on aikoinaan laskettu eri selvitysasteluokkien edellyttämät pesimävarmuussummien raja-arvot. Etelä-Suomessa selvitysasteluokkiin tarvitaan korkeammat pesimävarmuussummat kuin Pohjois-Suomessa, sillä lajimäärä on suurimmillaan etelässä ja laskee kohti pohjoista.
** Pesimävarmuussummien raja-arvot on laskettu varsin mekaanisesti huomioimatta esimerkiksi atlasruudun elinympäristöjakaumaa. Vierekkäisillä ruuduilla voi olla samat raja-arvot, vaikka toinen ruutu olisi lähinnä nuorta metsää ja ojitettua suota, ja toisella olisi metsää, peltoa, taajama ja kosteikko. Jälkimmäisellä ruudulla on oletettavasti monipuolisempi lajisto, jolloin se on helpompi saada tyydyttävästi selvitetyksi. On siten hyvä tiedostaa, että atlasruutu voi olla hyvin tutkittu, mutta selvitysaste on silti näennäisesti alhainen, koska ruudun yksipuoliset elinympäristöt eivät ylläpidä runsaampaa lajistoa, josta pesimävarmuussummaa saisi korotettua.